Shetlanninponien hoito

Shetlanninponi soveltuu erinomaisesti lasten ensimmäiseksi ratsuksi edellyttäen, että sitä on asianmukaisesti käsitelty ja koulutettu aikuisen toimesta. Suomessa shetlanninponeja käytetään ratsuina, raviponina ja poniagilityssä ja erityisesti niiden käyttö valjakkoponina on lisääntynyt melkoisesti - shettis on todellinen monikäyttöponi.

On tärkeää tiedostaa, että shetlanninponi kehittyy hitaasti, joten ratsastusta sillä ei ole syytä aloittaa juurikaan ennen neljättä ikävuotta. Ponia voidaan alkaa opettaa ajolle kaksivuotiaana, mutta tällöin ei sille vielä laiteta kärryjä tai taakkaa. Kolmivuotiskaudella ponilla voi alkaa pikkuhiljaa ajella kärryillä ja loppuvuodesta totuttamaan satulaan. Mikäli hyvin kevyt ratsastaja löytyy, voidaan ponia alkaa totuttaa ratsastajaankin, mutta varsinaiset ratsastusharjoitukset on syytä jättää nelivuotiskaudelle. Liian aikaisesta rasittamisesta voi olla ponille ikävät seuraukset, sillä polvilumpion hakautuminen, löysät nivelsiteet, yms. vaivat ovat rodulla kasvuvaiheessa melko yleisiä. On siis syytä varmistaa hyvä lihaskunto lenkkeilemällä taluttaen ja turvaamalla ponille edellytykset kehittyä kunnolla. Erittäin hyvää liikuntaa ponille on liikkuminen ja leikkiminen laumassa. Yksinäisen ponin liikunnasta täytyy huolehtia päivittäin.

Shetlanninponit ovat täysin kehittyneitä vasta noin kuusivuotiaina, jolloin poni on saanut lopullisen muotonsa. Shetlanninponi on nopea oppimaan ja erittäin miellyttämishaluinen, joten jos koulutuksessa edetään asteittain, tuloksena on miellyttävä lastenponi ja innokas harrastuskaveri myös aikuiselle.

Shetlanninponeja voi pitää niin tallissa kuin pihatossakin. On syytä muistaa, että pihatto ei ole mikä tahansa pikkuaitaus jonkin rakennelman yhteydessä, vaan sillä on omat vaatimuksensa eläinsuojelulakiin pohjautuen, aivan kuten talleillakin. Pihatto vaatii asiantuntevaa hoitoa pysyäkseen viihtyisänä. Tulee myös ottaa huomioon, että poni tarvitsee enemmän ruokaa asuessaan pihatossa. Shetlanninponit ovat helposti lihoava rotu, joten niiden liikunnan määrään ja sopivaan ruokintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota.