Shetlanninponien värikäs maailma

Tällä sivulla on kerrottu shetlanninponien väreistä ja niiden periytymisestä.

Kirjallisuudesta ja internetistä löytyy paljon tarkempaa tietoa värien periytymisestä ja niihin kannattaa innokkaimpien perehtyä. Kuten kaikessa periytymisessä myös värien osalta poni saa molemmilta vanhemmiltaan geenit värin muodostumiseen. Toisin sanoen, poni ei voi periä sellaista väriä sukupolvien takaa, jota ei ole sen vanhempien geeneissä.

Kaikki ponit, siis ihan joka ikinen, ovat perusväriltään suomalaisen tulkinnan mukaan joko rautiaita, mustia tai ruunikkoja. Perusvärin lisäksi poni on voinut periä yhden tai useamman ”erikoisvärin” vanhemmiltaan. Näitä niin sanottuja erikoisvärejä ovat kirjavuus, hallakkovärit, voikkovärit, päistärikköväritys, kimous sekä erikoinen, vain shetlanninponeilla tavattu mushroom-väri, jolle ei ole vielä suomenkielistä nimeä.

Shetlanninponeissa ei nykytiedon mukaan esiinny shampanja- tai hopeageeniä. Shetlanninponi ei myöskään voi olla pilkullinen eli tiikerinkirjava, sillä se on ainoa väri jota puhdasrotuisella shetlanninponilla ei sallita.

Erikoisväreistä kaikki periytyvät dominantisti, eli jos vanhempi periyttää värin jälkeläiselle se myös näkyy ulkoasussa. Poikkeuksena on mushroom, jonka periytyminen on resessiivistä ja jonka saadakseen on varsan saatava väriä aiheuttavat geenit molemmilta vanhemmiltaan. Näiden lisäksi ponin väriin voivat vaikuttaa geenit, jotka aiheuttavat mm. liinakot jouhet, jauhokuonon, papurikko-kuvion jne.

Perusvärit

Värit on ehkä helpointa mieltää ajattelemalla, että:
- poni on rautias, mikäli se ei ole perinyt mustaa väriä
- poni on musta tai ruunikko, jos se on perinyt mustaa väriä
- poni on ruunikko, jos se on mustan värin lisäksi perinyt geenejä, jotka rajoittavat mustan värin esiintymisen tietyille alueille

Rautias

Poni on rautias, jos se ei peri mustaa väriä toiselta vanhemmaltaan. Musta väri on siis dominoiva rautiaaseen nähden ja rautias resessiivinen eli jos poni saa mustaa väriä aiheuttavan geenin edes toiselta vanhemmalta, se näkyy aina ulkoasussa. Koska rautias väri on nk. resessiivinen, on ponin siis saatava se molemmilta vanhemmiltaan ollakseen rautias ja vastaavasti se periyttää jälkeläiselleen aina rautiaan värin geenin. Rautiaan ponin varsan ulkoasu riippuu tietysti lisäksi siitä, minkä geenin se saa toiselta vanhemmaltaan, mutta varsalle jää siis aina rautias geeni eteenpäin periytettäväksi. Kaksi rautiasta saa täten aina vain rautiaan varsan.

Rautiaissa on paljon sävyvaihteluja tummanrautiaasta vaaleanrautiaaseen. Rautiaan harja voi olla saman värinen kuin peitinkarva, mutta usein shetlanninponeilla on vaaleampi tai liinakkoharja joka periytyy omassa geenissään. Syntyessään rautiaat ovat yleensä hyvin vaaleita ja jalat jopa lähes valkoiset, väri tummuu myöhemmin.

Kuvassa rautias tamma varsoineen

Tummanrautias

Musta

Ollakseen musta on ponin saatava mustaa väriä aiheuttava geeni vähintään toiselta vanhemmaltaan. Musta väri siis ”peittää alleen” yksittäisenäkin toisen vanhemman periyttämän rautiaan värin. Musta poni voi siis silti kantaa rautiasta väriä omasta ulkoasustaan huolimatta silloin, jos toinen vanhempi on rautiaan geenin ponille periyttänyt – ja tällainen musta tamma voi myös jättää rautiaan varsan esimerkiksi rautiaan oriin kanssa. Shetlanninponeissa moni on kuitenkin perinyt mustan värin molemmilta vanhemmiltaan eli ne eivät voi periyttää rautiasta väriä.

Musta voi olla täysin musta tai kuten shetlanninponeissa usein on, kuloutunut eli hieman ruskehtava. Shetlanninponeissa näkee myös usein ihan mustia poneja, joilla on harjassa punertavan ruskeita jouhia. Varsaväri voi vaihdella hiirenharmaasta ruskehtavaan ja varsinkin muutaman kuukauden iässä voi varsakarva olla ihan ruskea vaikka alta näkyy jo musta varsinainen peitinkarva. Syntyessä jalat ovat usein hiirenharmaat.

Musta, joka on monelle shetlanninponille tyypillisesti hieman ruskehtava kesällä

Mustat varsat ovat usein hyvin harmaita

Kaksi mustaa, joista toinen hyvin ruskehtava

   

Ruunikko

Kolmanneksi perusväriä määrittelee eri alleelissa vaikuttavat ruunikkouden geenit. Nykytiedon mukaan Suomessa ruunikoksi määriteltävä väri on itse asiassa kaksi eri väriä – varsinainen ruunikko (bay, kuten Suomessa oriista esim. Usvaniityn Hemuli ja Gläntans Pirat) ja mustanruunikko (brown, kuten Suomessa oriista esim. Birchhill Eaglet). Näistä mustanruunikko on nk. ”black & tan” -väri eli hevonen on muuten musta, mutta esim. turvassa on ruskeaa. Tavallinen ruunikko on taas ”perusruunikkouden” muoto, jossa musta väri rajautuu harjaan, häntään ja jalkoihin ja poni on peitinkarvaltaan ruskea. Mustanruunikko on resessiivinen ruunikkoon nähden.

Myös rautiaalla on geeneissään määritelmä siitä miten mahdollinen musta väri jakautuisi ulkoasussa eli rautiaskin periyttää ”taustalla” ruunikkoa tai koko mustan sallivaa väriä ja sillä on niihin tarvittavat geenit – tämä ei vain tule sen omassa ulkoasussa ilmi, koska musta väri puuttuu. Rautiaan ja mustan varsasta voi siis tulla myös ruunikko, jos rautias periyttää varsalle ruunikkogeenin. Musta ei periytä ruunikkoa väriä, sillä jos sillä olisi ko. geenit se olisi itsekin ruunikko.

Myös perusruunikoissa on sävyeroja tummasta punaruunikkoon ja yllä mainittuun mustanruunikkoon. Ruunikoilla joskus esiintyvä jauhokuono ja muillakin väreillä esiintyvä papumus (eli ”markanlantit”) periytyvät omissa geeneissään. Ruunikko on varsana rautiasta tummempi ja aluksi jouhetkin voivat olla jopa vaalean sekaiset mustat, mutta väri tummuu ajan myötä. Jalat voivat olla ruunikkovarsalla hyvinkin vaaleat, mutta musta väri tulee monesti näkyviin nivelten kohdilla. Shetlanninponeissa ruunikkovarsat ovat usein selvästi punaruunikoita vaaleilla jaloilla.

 

Punaruunikkovarsa

 

 

Kaksi erisävyistä punaruunikkoa aikuista ponia...

 

 

...tällä punaruunikolla on lisäksi pangare-geeni joka tekee jauhokuonon, harmahtavat silmänympärykset sekä vaaleutta mahan alle ja takapolvien seudulle

 

 

Mustanruunikko (black&tan-väri, joka on resessiivinen suhteessa tavalliseen ruunikkoon), jolla on ruskeaa turvassa, silmien ympärillä ja nivusissa

 

Erikoisvärit - haalistavat ja valkoista lisäävät

Loput värit ovat ikään kuin lisä perusvärin päälle. Toiset, kuten hallakko ja voikko, haalistavat perusväriä. Toiset, kuten kirjavuus, kimous sekä päistärikköys, taas lisäävät valkoista väriä.

Kaikkiin erikoisväreihin pätee sama sääntö: erikoisvärit eivät hypi sukupolvien yli vaikka taustalla olisi mitä värejä (lukuun ottamatta mushroomia, josta lisää myöhemmin) vaan värin on aina näyttävä vanhemmassa. Eli jos haluat erikoisvärisen varsan, on toisen vanhemman aina oltava erikoisvärinen! Erikosvärit eivät poissulje toisiaan eli poni voisi olla vaikka ruunihallakonvoikonpäistärikönkimonkirjava. Jos poni on perinyt useita erikoisvärejä päällekkäin voi tunnistaminen olla haastavaa erityisesti esim. sekä hallakko- että voikkogeenisillä poneilla. Myös kimous on ”hankala”, sillä se ajan myötä peittää muut värit alleen. Jos erikoisväri on toisella vanhemmalla, on tietysti 50% mahdollisuus saada erikoisvärinen varsa – joko vanhempi periyttää ko. geenin tai sitten ei.

Hallakko

Hallakon (engl. dun) perusväri on musta, rautias tai ruunikko. Jos ponilla on lisäksi hallakkogeeni, on värin nimitys:
- mustalla pohjavärillä hiirakko
- rautiaalla pohjavärillä punahallakko
- ruunikolla pohjavärillä ruunihallakko

Hallakoilla on nk. hallakkomerkit, joista selvin on siima, joka näkyy kaikilla hallakoilla selvästi ja jatkuu korvista häntään asti erottuen. Lisäksi tuntomerkkejä on usein muuta runkoa tummempi pää, tummemmat jalat erityisesti nivelten kohdalta, mahdolliset seeprajuovat jaloissa sekä aasinristi sään kohdalla (tumma poikkiviiva/alue) sekä monisävyiset jouhet.

Hiirakko on haarmaa/harmahtava ja sillä on mustat/vaalean sekaiset jouhet sekä siima. Varsaväri on hämäävä sillä hiirakko on varsana hyvin kellertävän vaalea ja usein virheellisesti ajatellaan, että varsa on ruunihallakko.

Punahallakko on rautiaan näköinen, mutta lisäksi sillä on ruskea siima ja jouhet monen ruskean kirjavat. Peitinkarvan sävy voi vaihdella paljonkin, ilmeisesti rautiaan pohjavärin sävystä riippuen, persikansävyisestä ihan vaaleaan sävyyn. Punahallakkovarsalla on karvassa usein persikansävyistä väriä, josta sen erottaa tavallisesta rautiaasta, sekä se voi olla kauttaaltaan vaaleampi.

Ruunihallakko on kellertävä/ruskehtava ja harjajouhissa sillä on mustan lisäksi vaaleanruskeita sävyjä sekä siima. Ruunihallakon voi sekoittaa lähinnä ruunivoikkoon, mutta hallakolla on aina siima. Ruunihallakot ovat varsana hiirakkovarsoja vaaleampia, niiden jalat ovat usein ihan vaaleat ja harja sekä siima vielä aluksi ruskehtavia. Ruunihallakolla pitäisi myös näkyä varsana ruunikkomerkit.

Tullakseen hallakoksi on varsan saatava hallakkogeenin vanhemmaltaan. Jos poni olisi perinyt hallakkogeenin molemmilta vanhemmilta, periyttää se aina pelkästään hallakoita varsoja. Yleisin hallakkoshettis lienee kuitenkin muotoa Dd eli se on perinyt hallakon värin toiselta vanhemmalta. Vaikka poni perisi hallakkogeenin molemmilta vanhemmiltaan, se ei muutu vaaleammaksi kuten voikkogeenin kanssa käy, vaan hallakko on aina ”yhtä hallakko”. Hevosella voi olla siima vaikka se ei olisi hallakko, mutta hallakolla pitää aina olla siima. Hallakon siima on myös erittäin selkeä, kuin tussilla hevoseen vedetty tarkka selvärajainen viiva, joskus hyvin leveäkin.

Hyvin vaala punahallakko (rautias+hallakkogeeni) ja hallakkoväriin kuuluva siima

 

Varsakarvan ei saa antaa hämätä varsan aikuisväriä arvioitaessa. Kuvassa hiirakkovarsa parin kuukauden ikäisenä ja sitä voisi helposti luulla ruunihallakoksi tässä vaiheessa. Varsakarvan lähdettyä tulee vasta esille todellinen väri hiirakko. Esimerkiksi mustat ovat usein pieninä hiirenharmaita kun taas mustankimot eli myöhemmin valkoisiksi muuttuvat varsat ovat usein täysin mustia. Ruunikoilla puolestaan on usemmiten vaalea varsakarva jaloissa vaikka ne myöhemmin muuttuvatkin mustiksi. Nämä ovat ihan normaaleja muutoksia hevosen värissä varsasta aikuiseksi. 

Kuvassa aikuinen hiirakkotamma ja musta varsa, jolla on hyvin tyypillisesti hyvinkin ruskea varsakarva

Ruunihallakko ja taustalla musta

Voikko

Voikko (engl. creme) on kuvattu kirjaimella C, josta geeni Ccr aiheuttaa perusvärin vaalentumisen.

Mustanvoikossa voikkous voi olla vaikeasti havaittavissa ja se sekoitetaan helposti kulomustan- tai tummanruunikkoon. Peitinkarvassa voi olla hieman kellertävää vivahdetta ja korvien sisäpuolinen karva voi olla vaaleampaa.

Ruunivoikko puolestaan sekoittuu helposti ruunihallakkoon, mutta hallakolla on aina siima, ruunivoikolla ei. Lisäksi ruunivoikolla harja on usein selvästi musta eikä monivärinen kuten hallakolla. Peitinkarva on vaalean kellertävän ruskea.

Voikko, eli rautias poni voikkogeenillä, on vaaleankellertävä valkoisilla jouhilla, nk. isabellan värinen. Se on tavallista liinakkoa selvästi vaaleampi sävy. Voikolla, kuten punahallakollakin, voi olla sävyeroja peitinkarvassa, mikä ilmeisesti johtuu pohjalla olevan rautiaan värin sävystä. Jouhet ovat hyvin vaaleat, lähes valkoiset.

Erona hallakkogeeniin voikko vaalentaa ponia entisestään, jos voikkogeeni periytyy tuplana eli molemmilta vanhemmilta (CcrCcr). Tällöin poni myös periyttää aina voikkovärin jälkeläiselleen.

Rautiaalla pohjavärillä oleva tuplavoikko on nk. cremello, erittäin vaalea lähes valkoinen poni jolla on siniset silmät ja vaaleanpunainen iho.

Tuplavoikko on mustalla pohjavärillä smokey cream ja ruunikolla pohjavärillä perlino. Näitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Molemmissa peitinkarva on lähes valkoinen, mutta jouhet voivat olla punertavan ruskeat tai jopa oranssihtavat – vaikka pohjalla olisi musta väri.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaalea voikko

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                     ja tumma voikko

Ruunivoikko, jolla myös papurikkokuviointi ("markanlantteja")

Ruunivoikko varsa

 

Kimo ja päistärikkö

Kimo (engl. grey) G-geeni peittää vuosien saatossa alleen ponin varsinaisen perusvärin ja poni muuttuu lähes tai täysin valkoiseksi. Kimon alla voi siis perusvärin lisäksi olla joku toinen erikoisvärikin, joten värin tunnistaminen varsana on tärkeää. Usein kimoutuminen tapahtuu harmaan sävyn kautta myös rautiailla, toisinaan suoraan perusväristä. Kimoilla on usein näkyvissä papurikkokuvio jossain vaiheessa vaalentumista, mutta ei kaikilla. Kimovarsan voi tunnistaa vaaleista silmäripsistä ja silmänympäryksestä verrattuna ei kimoon varsaan, jolla on sama pohjaväri. Mustankimot ovat usein selvän mustia varsana kun taas mustat varsat ovat harmaita.

Nuori kimo poni ja vanhempi jo lähes valkoinen kimo

Tästä varsasta ei ole vielä tunnistustietoja, mitä luulet, onko kyseessä rautiaankimo vai rautiaanpäistärikönkimo? Päistärikköys on jo jäänyt kimoutumisen alle jos sitä on, sillä pää on jo alkanut kimoutua - asia ei ehkä selviä kuin geenitestillä.

Päistärikköväri (engl. roan) periytyy eri geenissä kuin kimous. Päistäriköllä pää ja jalat ja jouhet pysyvät perusvärisen mukaisena, mutta muualla rungossa on paljon valkoisia karvoja. Päistärikölle tyypillistä on että sen sävy ja valkoisuuden määrä vaihtelevat vuodenaikojen mukaan niin, että talvikarva voi esimerkiksi lähellä perusväriä mutta kesällä päistärikköys erottuu selvästi. Päistärikkö ei muutu sen valkoisemmaksi iän myötä vaan vaihtelu tapahtuu nimenomaan vuodenaikojen mukaan. Päistärikkövärit nimetään kuten muutkin: ruunikon-, mustan- tai rautiaanpäistäriköksi.

Rautiaanpäistärikkö
Mustanpäistärikkö
Ruunikonpäistärikkö varsa

 

Kirjavat ja ”merkilliset”

Kirjava on perinyt vanhemmaltaan geenin, joka lisää valkoista väriä läikkinä. Kirjavuudesta on monia eri muotoja ja niitä määritetään lähinnä amerikkalaisin termein (tobiano, overo, splashed white, sabino…). Shetlanninponeissa esiintynee kirjavuuden muodoista useimmiten tobiano, joka tekee selvärajaiset läiskät runkoon. Pohjaväri on, kuten muissakin, rautias, ruunikko tai musta, valkoisten alueiden koko ja paikka vaihtelee. Lisäksi ponilla voi olla jokin muukin erikoisväri ja se voi olla esimerkiksi voikonkirjava (rautias+voikko+kirjava).

Muista roduista ehkä poiketen shetlanninponeissa merkit mielletään usein kirjavuuden lievemmäksi muodoksi. Eli tähti tai sukat ovat niillä usein kirjavuuden muoto ja usein juuri kirjava poni voi jättää pienimerkkisen jälkeläisen. Tähtiä/piirtoja shetlanninponeilla esiintyy satunnaisesti myös merkittömistä vanhemmista, mutta tällöin taustalta löytyy yleensä jo toisesta polvesta kirjava poni. Merkit ovat yleisesti suurempia rautiailla ja ruunikoilla kuin mustilla. Myös shetlanninponeilla voi kuitenkin olla merkkejä myös ilman että ne johtuisivat kirjavuusgeenistä aivan kuten muillakin hevosilla.

Ruunikonkirjava, jolla on värissään erittäin paljon valkoista
Mustankirjava, jolla hyvin vähän valkoista

Rautiaankirjava
Voikonkirjava (rautias+voikkogeeni+kirjavuusgeeni)
Mustanvoikonkirjava (musta+voikkogeeni+kirjavuusgeeni), tämä väri on vaikeasti tunnistettava koska moni tavallinen musta shetlanninponi omaa ruskehtavaa sävyä karvassaan. Vanhempien värin ja geenitestin avulla voi varmistua minkä värisestä ponista on kyse.

 

Mushroom

Kaikki erikoisvärit ovat dominantteja ja ne näkyvät ponin ulkoasussa aina jos poni on ne perinyt, ja ne ovat myös vanhemmissa nähtävinä. Ainoa poikkeus on mushroom, joka periytyy resessiivisesti eli vanhemmat eivät välttämättä näytä tavallista rautiasta kummemmalta, mutta varsalle tuleekin rautias väri, josta puuttuu punertava sävy kokonaan ja sillä on vaalean harmaa harja. Mushroomeja on geenitestattu ja hopeageenistä ei ole kyse. Jos toinen vanhempi on mushroom jää varsalle myös mushroom väri piileväksi. Mushroomia ei ole tavattu millään muilla roduilla kuin shetlanninponeilla ja se on usein paikallistettavissa tiettyihin sukulinjoihin. Mushroomeissa, kuten muissakin rautiaanpohjaisissa väreissä (hallakot ja voikot) on paljon sävyeroja, osa vaaleampia ja osa tummempia.

Tumma mushroom

Termeistä

Värien määritteleminen oikein on edelleen erittäin tärkeää hevosten tunnistamisen kannalta vaikka ponit sirutettaisiinkin. Epäselvissä tapauksissa omistaja voi värin varmistamiseksi teettää ulkomailla geenitestin.

Ulkomailla värien nimitykset ovat usein sekavia ja jopa virheellisiä tai harhaanjohtavia. Ruotsissa esim. sekä kimoja että päistärikköjä kutsutaan samalla sanalla skimmel, joskus erotellen konstant skimmel (päistärikkö) ja avblekbar skimmel (vaaleneva kimo). Punahallakosta käytetään niin red dun, chestnut dun, golden dun kuin jopa creme dun nimeä – vaikka viimeisen creme sana pitäisi viitata voikkoon. Mushroomit ovat puolestaan monesti isabelloja eli voikkoja tai hopeageenisiksi sanottuja. Värien tutkimus etenee ja toivottavasti myös niiden tunnistaminen muissakin maissa samalle tasolle kuin Suomessa. Lisäksi olisi hyvä saada väreistä yhtenäiset ja niitä selvästi kuvaavat termit käyttöön esimerkiksi englanniksi.

Hyvä on myös muistaa että shetlanninponi ei voi olla tiikerinkirjava (pilkullinen), kyseistä väriä ei hyväksytä rotumääritelmässä eikä sitä esiinny luonnostaan shettiksissä. Puhdasrotuisissa shetlanninponeissa ei myöskään esiinny hopeageeniä, vaikkakin muualla on hyväksytty myös hopeageenisiä jopa kantakirjaan.

- Leena Jokinen

Sivun alkuun